Hökkä, On kirkas Pohjan pimiä - Suomenkielistä runoutta 1800-luvulla

Millaisia runoja kirjoitti kainuulainen Isa Asp Aleksis Kiven aikaan. Millaista virttä veisasi Ilomantsin Matelija kirjoitti ikätoveri Itä-Hämeen Margareta. Miten Kallion runot ladottiin vuosikymmenien kuluessa kansallisen taiderunon peruskiveksi. Miten vanha kansanruno eli lukemaan ja kirjoittamaan oppivassa maassa. Mitä suomenkieliseen runolaariin kertyi Suomenmaan perustavalla vuosisadalla. Tuula Hökän uutuusteos ”On kirkas Pohjan pimiä” käsittelee runoilijoita ja runouden ilmiöitä noin 1800-1870, kun kansallisia kehyksiä rakennettiin, kun mukaelmarunous kukoisti, kun albumit olivat miesten foorumeja, kun julkaisemisen paikaksi sopi nimipäivät ja hautajaiset tai runon kirjeeseen sujauttaminen, kun käsikirjoiteteoksia ja omakustanteita alettiin tehdä. FT, dos. Tuula Hökkä on lyriikkaan perehtynyt kirjallisuudentutkija.