Aavekipu on proosaa runon ja runoa proosan puvussa, kirja merkityksen etsimisestä. Se kysyy, voiko kukaan olla täysin todellinen mitätöimättä muita tai ymmärtää jokaista mitätöimättä itseään, vai onko lopulta tehtävä äärimmäinen dualistinen valinta henkilökohtaisen ja universaalin välillä. Tuloksena on eleetön, henkilökohtainen ja älyllisesti vilpitön matka tyhjään ytimeen, jonka ympärille kaikki rakentuu, ja paluu tyhjään äärettömyyteen, jonka sisällä kaikki tapahtuu.