Luokkanen, Kostonrannan rapsotiat

Niin kovin mielelläni Niin kovin mielelläni oesin pienen runon laatinut vaekka sitä kukkaa, kae tekemään ei vaatinut oesi aeheen siihen kenties hijen haju antaa voenu taekka akkunassa kärpänen rakkaastansa aena unelmoenu Niin mielelläni oesin sen sulle, kahen esitellyt minä oesin välliin huokaellu sinä, hilijaa vesitellyt ja sitte oesin tarjotellu nenäliinaa sulle ja oesi kae se haekeuven myös mieleen tuonu mulle Niin kovin mielelläni oesin toellae tehny runon nyt vaen akkunasta kahtelen ja...hilijaa päätäen punon siellä peäskyset ne liitelöö niillähän on se pesänteko vietti yksi minut näki akkunasta kae se minun pölöjäelevän mietti...