Peltomaa, Petronella - unelma elää

Vuonna 1949 poltettu Lappi oli noussut tuhkasta ja jälleenrakentaminen oli lopuillaan. Lemmenjoelta oli löydetty kultaa ja siellä kaivoivat niin kokeneet kultamaiden konkarit kuin onnenonkijatkin rikastumisen toivossa. Jonkinlaista Klondyke -elämää siellä elettiin; reikärauta roikkui vyöllä, palkat maksettiin kultahipuilla ja ne kävivät maksuvälineinä myös korttipöydässä. Viskin sijasta kylläkin virtasi enemmän sahti tai kilju. Eräänä elokuisen jälkikesän leppeänä iltana kultamiesten keskuuteen saapui lyhythelmainen kesäleninki hulmuten, valkea silkkiliina päässään nuori, vaalea ja pitkäsäärinen nainen. Tämä karujen kultamiesten silmissä kesän keijukaiselta vaikuttava ilmestys oli Silvia Petronella Antoinette van der Moer, hollantilainen. Sylvia Petronella värväytyi kokiksi neljän miehen kulta-yhtymälle Morgamin Kultalaan. Kämpästä tuli entistä enemmän alueen keskuspaikka, jonne raskaan raatamisen jälkeen pyhän seutuna kokoonnuttiin. Huuliharppu soi ja partamiesten sahti virtasi. Sylvia Petronella veti miehiä magneetin tavoin, mutta hymyä ja muutamaa ystävällistä sanaa enempää häneltä ei prospäkkäreille irronnut. Tuli syksy, tuuli riipi keltaiset lehdet tunturien koivuista. Sylvia Petronella lähti käymään kolmen kultamiehen kanssa maalikylissä. Siellä hollannitar heiltä riistettiin: tunnoton virkavalta korjasi Sylvia Petronellan Ivalossa hoteisiinsa. Oli epäselvyyksiä passiasioissa ynnä parissa hotellilaskussa. Niine hyvineen katosi Petronella kultakentiltä. Vain kaipaus jäi ja pehmeästi kaartuvat Petronellan kukkulat Lemmelle. Sylvia Petronella Antoinette van der Moer on oman balladinsa arvoinen.