Andrejeff, Sudenkaarne

Saatoin vain toivoa, että vielä koittaisi päivä, jolloin osaisin kulkea tieni takaisin lammen äärelle ja jolloin voisin sukeltaa etsiäkseni valon lammen keskeltä. Minun oli vain luotettava itseeni, niin nainen oli sanonut. Muutaman tunnin aikana Sirje ehtii tehdä matkan kadoksissa olleeseen syvimpään minuuteensa. Tie perille ei löydy yksin, ja Knut tekee kaikkensa auttaakseen rakastaan. Parhaimman avun Sirje saa kuitenkin odottamattomalta taholta. Sudenkaarne elää muistojen kautta tässä hetkessä ja ui syvälle aina pohjamutiin asti löytääkseen oman sisäisen valonsa.