Aho, Uhraaja

Vuosituhannet ihmiset ovat uskoneet johonkin yliluonnolliseen. Uskontojen varjolla on sodittu ja soditaan vieläkin. Ihminen ei ilmeisesti koskaan opi rakastamaan rauhaa. Uskonto oikeuttaa sotimaan, vielä tänäkin päivänä sotilaat saavat papeilta siunauksen tekosilleen. Näin ollen on lupa tappaa ja tuhota vastapuolen sotilaat. Joissain uskonnoissa luvataan paikka paratiisissa jos marttyyrinä kuolee. On toki myös uskontoja jotka kieltävät kaiken tappamisen, jopa on menty niin pitkälle että ei saa mitään luonnonluomaa eläintä tappaa. Näitä uskontoja on toki harvassa. Joissakin uskonnoissa uhrataan jumalille, mitä milloinkin. Ennen jopa ihmisiä. Kirjani päähenkilö uskoo entisaikaisiin jumaliin ja uskomuksiin. Hänellä on vakaa usko ja näin ollen hän on uskossaan luja. Kuitenkin uskoon liittyy aina raha ja politiikka, se saa aikaan tuhoa. Ihminenhän on tunnetusti ahne, myös uskovainen ihminen syyllistyy ahneuteen. On vain vielä meidän luojanluomien odotettava aikaa jolloin ahneus saadaan meistä pois. Siihen voi vain mennä vielä muutama tuhat sukupolvea? Uskontoa on käytetty ja käytetään vieläkin politiikan apuna ja hallitaan uskon varjolla hyvinkin tiukoin ottein. Naisia on uskonnon kautta alistettu voimakkaimmin. Joissain uskonnoissa naista pidetään niin sanotusti nyrkin ja hellan välissä. Pekka Olavi Aho