Julius Krohnin ylioppilasvuosien (1853-1860) kirjeet vanhemmilleen ja hyvälle ystävälle, Kaarlo Slöörille, kertovat ilmeikkäällä tavalla nuoren miehen kehityskaaren epävarmasta viipurilaisesta lukiolaispojasta elämänsä tärkeimmät päämäärät löytäneeksi maisteriksi. Krohn kirjoittaa arjestaan ja ajatuksistaan Helsingissä ja suomenkielisen kansan parissa Kaavilla ja Rautalammilla. Myös koti Viipurissa ja huvilaelämä läheisessä Kiiskilässä tulevat esille. Kirjeet valottavat kiinnostavalla tavalla kulttuurifennomanian keskeisen vaikuttajan nuoruusvuosia ja sitä aatteellista ilmapiiriä ja esineellistä ympäristöä, jossa suomenkielisen kirjallisuuden esitaistelijat elivät.