Kirjoitetun suomen kielen aikakauden katsotaan yleisesti alkaneen 1500-luvulla Mikael Agricolan elämäntyön myötä. Tämä käsitys ei ole varsinaisesti väärä, muttei myöskään koko totuus. On totta, että vanhimmat säilyneet, suomeksi kirjoitetut pidemmät tekstit ovat vasta 1540-luvun alkupuolelta eli ns. uuden ajan alusta, mutta myös niitä vanhemmissa keskiaikaisissa asiakirjoissa esiintyy paljonkin suomen kieltä. Lukuisat kirjurit ovat siis kirjoittaneet ylös suomea jo kauan ennen Mikael Agricolan syntymää. Tämä pidentää suomen kielen todennettua, ei-rekonstruoitua historiaa sadoilla vuosilla. Toisin kuin kaikista myöhemmistä suomen kielen kausista, keskiajan suomesta ei tähän asti ole ollut olemassa sanakirjaa. FT Mikko K. Heikkilän teos täyttää aukkoa suomen kielen vanhimman sanaston dokumentaatiossa kokoamalla yksiin kansiin tuhansissa keskiaikaisissa asiakirjoissa hajallaan esiintyvät suomenkieliset sanat ahteesta öykkäriin, jumalasta hiiteen ja talonpojasta lukkariin. Saameakaan ei kirjassa unohdeta. Siksi Keskiajan suomen kielen dokumentoitu sanasto ensiesiintymävuosineen soveltuu sekä usean tieteenalan tutkijoiden että harrastajien käyttöön.