Seppänen, Suruttomat urut

”Taakse jää lapsuuskoti. Kuljetaan ohitse kiviveistämön ja hautuumaan, kohti keskikaupunkia ja lähemmäs isän työpaikkaa. Hautuumaalla joutuu kiven alle ellei eläessään niin sitten kuoltuaan. Vatsaan koskee ja heilutan jalkoja penkkiä vasten. Tekee mieli hyppiä. Penkin pinta on kiiltäväksi kulunut ja se vie minua eteenpäin, kun kuski jarruttaa. Auton kiihdyttäessä menen taaksepäin. Jalat eivät yllä lattiaan. Ohjaamon takaseinässä on pieni kalteri-ikkuna ja siitä näkyy lavan etureuna. Kivääri on sen takana.” Mikon elämässä on alkamassa uusi vaihe, kun perhe muuttaa ja Mikko sen mukana. Kirjan teemat, poikien ystävyys, kasvu ja selviytyminen, rajautuvat uskonnollisen yhteisön, perheväkivallan, oikeudenkäynnin ja vankilan muurien muodostamaan neliöön. Kirjoittaja kuljettaa tarinaa useilla tasoilla, joiden tumman vakavuuden lävistävät huumorin säteet. Taustalla soivat suruttomat urut.