Koskettava tositarina Maariasta, joka jo vuonna 1946 sairastui sokeritautiin ja vuonna 1947 menetti näkönsä. Maarian elämä ei ole kadehdittava tai helppo. Hänen elämänlankansa on ollut hauras mutta elämänhalunsa luja. Tämä tarina ei voi jättää ketään kylmäksi. Millaista apua Maarialle ovat tarjonneet oma perhe, koululaitos, entä oma lääkäri tai hyvinvointi-Suomen sosiaalihuolto? Kenelle lopulta kuuluvat perheen vastuu ja velvollisuus? Miksi Maaria on velkaa ja mitä? Tässä on selviytymistarina huipussaan! Se herättää uusia auringonsäteitä myös lukijan elämään. Aina kannattaa yrittää ja uskoa parempaan. Aurinko nousee aina ja uusi aamu alkaa.