Issakainen, Ihmisen iltapäivä

Sairaudestani huolimatta yritämme elää niin normaalia elämää kuin mahdollista. Joskus epäilen, olemmeko ummistaneet silmämme tosiasioille. Vähän arkaillen otan asian esille aamiaispöydässä. Kysyn Eerolta: "Uskotko sinä, että minä olen vakavasti sairas?" Eero katsoo avoimesti ja sanoo: "Pakkohan se on uskoa." Siitä "uskontunnustunnustuksesta" seurasi se, että jälleen huomasin istuvani Eeron sylissä, kyynelsilmin, kädet toistemme ympärillä. Suurin niistä on rakkaus. Se on niin suuri, että se...