Borgström, Iso paha susi vai hyödyllinen hukka? - ekologis-juridinen näkökulma suden suojelun yhteiskunnallliseen hyväksyttävyyteen

Hallintotieteiden maisteri Suvi Borgström peräänkuuluttaa Itä-Suomen yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan aiempaa vuorovaikutteisempia, kannustavampia ja joustavampia ohjauskeinoja suden suojeluun. Voimassa olevalla sääntelyllä ei ole saavutettu sen tavoitetta, suden suotuisaa suojelun tasoa ja sääntelyn yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden voidaankin katsoa olevan koeteltuna. Erityisen haasteellista on suden suojelun yhteiskunnallis-kulttuurisen hyväksyttävyyden saavuttaminen, sillä susikysymys kytkeytyy ennen kaikkea maaseutumaiseen elämäntapaan, metsästyskulttuuriin sekä maaseudun elinolojen edellytyksiin. Borgström arvioi, että yksi keino suden suojelun hyväksyttävyyden lisäämiseksi voisivat olla ekosysteemipalveluihin nojautuvat ohjauskeinot. Susikannan kasvu 1990-luvulla nosti esiin ihmisten ristiriitaisen suhtautumisen suteen ja sen suojelua koskevaan lainsäädäntöön. Nämä ristiriidat ovat ajoittain yltyneet konflikteiksi saakka ja keskustelu on kärjistynyt erityisesti Itä-Suomessa, johon susikannan kasvu on keskittynyt. Metsästyslainsäädäntöön ja erityisesti sen taustalla vaikuttavaan luontodirektiiviin ja sen tulkintaan kohdistuu kritiikkiä. Myös lainsäädännön tulkinnanvaraiset käsitteet, kuten suotuisa suojelun taso, vahvistavat konfliktia entisestään. Borgström tarkastelee väitöstutkimuksessa suden suojelun yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä (legitimiteetti) ja suojeluun liittyvää sääntelyä sen poliittis-oikeudellisten, yhteiskunnallis-kulttuuristen, taloudellisten ja ekologisten ulottuvuuksien kautta. Eniten haasteita sääntelylle tuo yhteiskunnallis-kulttuurisen hyväksyttävyyden saavuttaminen. Yhteiskunnallis-kulttuurisessa legitimiteetissä on kyse siitä, kuinka hyvin sääntely pystytään upottamaan osaksi ihmisten arkipäivää. Susikysymyksessä juuri tämä muodostaa Borgströmin mukaan sääntelyn legitimiteettihaasteen ytimen. Sudet aiheuttavat maaseudulla vahinkoja eläinten pidolle ja vaikeuttavat perinteiseen suomalaiseen metsästyskulttuuriin kuuluvaa koira-avusteista metsästystä. Yhteiskunnallis-kulttuurisen hyväksyttävyyden saavuttaminen on hankalaa, sillä siihen ei voida juurikaan vaikuttaa esimerkiksi vahinkojen korvaamisella. Sen sijaan osallistavilla ohjauskeinoilla voidaan pyrkiä vahvistamaan paikallisten asukkaiden tunnetta elämän hallinnasta, joka voi osaltaan parantaa hyväksyttävyyttä.