Heino, Minä olen murhaaja

"Joidenkin mielestä skitsofreniassa ei ollut edes kyse sairaudesta vaan persoonallisesta tavasta hahmottaa maailmaa. Luovuudesta. Anarkiasta." Rikosylikonstaapeli Karli Eerolalla on erikoinen ongelma: poliisilla on hallussaan murhan tunnustava henkilö, mutta ei ruumista. Lahjakas yliopisto-opiskelija Vilja työskentelee osa-aikaisesti prostituoituna ja kutsuu itseään Mari Lyniksi. Hänen elämänsä kokee kuitenkin äkkipysäytyksen, kun hän sairastuu psykoosiin. Normaalisti selkeästi ajatteleva älykkö ei pysty millään muistamaan, mitä tapahtui kokaiininhuuruisissa juhlissa järven rannalla. Hän muistaa vain sen, että iltaan liittyy tapettu nainen. Kun tapauksen tutkinta päättyy todisteiden puuttuessa, rikostutkija Karli Eerola houkuttelee kummityttönsä Riikan mukaan avuksi. Riikka on lähihoitajan ammattinsa lisäksi tehnyt töitä rikoksia selvittävänä vloggarina, ja Eerola ehdottaa, että Riikka menisi Lehtovaarakotiin haastattelemaan Viljaa ja muita hänen kanssaan asuvia mielenterveyskuntoutujia. Ruumis lopulta löytyy, eivätkä Karli ja Riikkakaan selviä tutkimusten edetessä naarmuitta. Pian heillä on selvitettävänään myös toinen kuolema epäselvissä olosuhteissa. Vyyhdin keriytyessä kokeneelle poliisille ja harrastajajournalistille alkaa paljastua monenlaisia asioita sekä toisistaan että ihmismielen arvaamattomista, pimeistä puolista. Minä olen murhaaja on Marja-Liisa Heinon seitsemäs rikosromaani, jossa on mukana erikoisia ihmiskohtaloita mutta myös tuttuja hahmoja hänen aiemmasta tuotannostaan. Sympaattinen, romanitaustainen rikosylikonstaapeli ja hänen räväkkä sukulaistyttönsä painivat rikosten parissa myös Heinon edellisessä romaanissa Puhu silmilleni. Useimmat Heinon romaanit sijoittuvat Tampereelle tai sen lähiseudulle.