Kimmo, Sotilaan tarina ja vähän muidenkin

Tämän tarinan päähenkilöitä ovat vanhempani Helvi Kimmo ja Reino Inkeroinen. Helvi Kimmo kirjoitti muisteluitaan 1980- ja 1990-luvuilla. Muisteluissa käsiteltiin paljon maatalon elämää ja sen eläjiä sekä rauhan että sodan aikana. Helvi avioitui Reino Inkeroisen kanssa joulukuussa 22.12.1936. Heti vuoden 1937 alussa Reino lähti suorittamaan asepalvelustaan. Heidän yhteiset vuotensa ajoittuivat talvisodan alle ja välirauhan aikaan. Sekä varusmiespalvelun että erityisesti sotien aikana yhteydenpito oli kirjeiden varassa. Lomat olivat harvinaisuuksia. Tarina rakentuu noita aikoja kuvaavien muistelujen sekä Reinon ”sieltä jostakin” lähettämien kirjeiden varaan. Tätä perusrunkoa olen täydentänyt julkisista kirjallisista lähteistä keräämilläni tiedoilla, joista keskeisimpiä ovat talvisodan aikaisen Erillinen pataljoona 4:n ja jatkosodan aikaisen Linnoituspataljoona 3:n asiakirjat. Reino kirjoitti Helville ahkerasti. Kirjeet ovat tietysti nopeasti kokoon kyhättyjä, yleensä yksi molemmin puolin täyteen kirjoitettu liuska. Pääosin kirjeiden sisältö luonnollisesti koski isän ja äidin keskinäisiä tunteita ja kaipausta. Nämä osat olen pääosin jättänyt pois. Olen käyttänyt alkuperäisiä tekstejä, tosin tiivistettyinä. Uskon, että alkuperäinen kieliasu kuvastaa parhaiten tilannetta ja aikaa, missä kirjeet on kirjoitettu. Vihollinen sekä sanotaan että kirjoitetaan ryssä. Kirjoitus on osin puheenomaista ja niissä tilanteissa ei varmasti ole ollut aikaa eikä voimia miettiä lauserakenteita, pilkkusääntöjä tai oikeinkirjoitusta. Joissakin tapauksissa päiväys puuttuu ja se on päätelty osapuilleen. Kirjekuoria ei ole enää käytettävissä. Ne äitini aikanaan antoi kenttäpostia koskeneeseen tutkimukseen. Helvin Reinolle lähettämiä kirjeitä ei ole tallessa sillä niitä ei saanut pitkään säilyttää etulinjassa. Kerran Reino lähetti jatkosodasta joitakin Helvin kirjeitä takaisin kotiin lomalaisen mukana. Lomalaisen reppu kuitenkin katosi ja sen mukana kirjeet.