Auringon poika - ja Sammon ylösnousemus

Ukko risti ripsahutti, kasti lapsen kapsahutti. Karjalan kuninkahaksi, kaiken vallan vartijaksi. Siitä suuttui Väinämöinen, jopa suuttui ja häpesi. Itse läksi astumahan rannalle merelliselle. Tuossa loihe laulamahan, lauloi kerran viimeisensä: Lauloi vaskisen venehen, kuparisen umpipurren. Itse istuvi perähän. Läksi selvälle selälle. Virkki vielä mennessänsä, lausui lähtiellessänsä: "Annapas ajan kulua, päivän mennä, toisen tulla, taas minua tarvitahan, katsotahan, kaivatahan uuen Sammon saattajaksi, uuen soiton suorijaksi, uuen kuun kulettajaksi, uuen päivän päästäjäksi, kun ei kuuta, aurinkoa eikä ilmaista iloa." Kalevala: ote / viideskymmenes runo