Kaikki elävä kuolee, sen opimme jo varhain. Lähellä olevan ihmisen kuolema on vaikea hyväksyä. Oman elämän päättymisen ajattelemisen siirtää mielellään tuonnemmaksi. Teologian tohtori, pastori Irja Aro-Heinilä on pohtinut runoissaan - saamansa saattohoitokoulutuksen jälkeen - elämän viimeisiä vaiheita ja siihen liittyviä tunteita. Minuun saa koskea, päätäni saa silittää, käden ottaa käteen, varpaita hieroa. Elän vielä. Tunnen. Tunnen hyvinkin.