Mäkinen, Ja koski vain kohisee ja kohisee - Romaani

Koski kohisi. Kylä eli elämäänsä, kuten väylänvarressa oli eletty jo vuosisatoja. Sota-aika oli ohitettu onnellisesti: vain kaksi vainajaa entisten aseveljien taholta, jotka lähtivät vetäytymään kohti Ruijan rantoja, mistä olivat maahamme joskus tulleetkin. Jossakin kohinan takana itki lintu; iso lokki, yksinäinen, odottaen perhostelijan tarjoamia perkausjätteitä, joihin se lintumaailmassa oli tottumuksensa myötä oppinut. Kello kolme aamuyöllä harjusten tirskahtelu kuohuissa oli ylimmillään,...