Talvi- ja jatkosodan aikana Suomea puolusti taistellen tai erilaisissa tehtävissä yli puoli miljoonaa miestä. Suomen armeijan ylipäällikkö, sotamarsalkka Mannerheim päätti, että taistelukentällä osoitettu urhoollisuus oli voitava palkita korkealla kunniamerkillä, riippumatta sotilasarvosta. Välirauhan aikana annettiinkin uusi asetus. Erinomaisen urheuden, taistellen saavutettujen erittäin tärkeiden tulosten tai erikoisen ansiokkaasti johdettujen sotatoimien palkitsemiseksi voidaan Suomen puolustusvoimien sotilas hänen sotilasarvostaan riippumatta nimittää 1. tai 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi. Suomalaisista sotasankareista on Mannerheim-ristin ritareita 191. Ensimmäisen ritarin kunnian sai jääkärieversti Ernst Ruben Lagus. Hänen jälkeensä ritarin risti ojennettiin sotamiehille ja kenraaleille, nostoväkeen kuuluneille ja aktiiviupseereille, työmiehille ja korkeasti koulutetuille. Ritareihin kuuluivat mm. ensimmäisenä ritarimerkin saanut sotamies, panssarintorjuja Vilho Rättö, isänmaallinen eversti Adolf Ehrnrooth, sissiluutnantti Lauri Törni, vaikeneva kenraali A.F. Airo, inkeriläinen ylikersantti Mikko Pöllä ja kaukopartioluutnantti Olavi Alakulppi. Nuorin Mannerheim-ristin ritareista oli nimityshetkellä vain 19-vuotias.