Vänttinen, Rakas Annika - romaani

Luukas vaan tuijotti mua, ja panin väkisinkin merkille, että sillä oli helvetin söpöt silmät. Yritin näyttää tuimalta sen tempauksen takia, mutta sitten sulin väkisinkin hymyyn. "Tiedätkö, mitä just huomasin?" kysyin lempeästi. "No?" Luukas kysyi nopeasti ja äärimmäisen varautuneesti. Se kuulosti jotenkin nolostuneelta ja se näytti häpeävältä kuin koira, jota sen isäntä oli torunut. "Sulla on ihan helvetin söpöt silmät", naurahdin hellästi ja astuin askeleen lähemmäksi sitä. Siinä me vaan seisoimme, keskellä mun hämärää, pinkkiseinäistä huonettani ja tuijotimme toisiamme. Nyt Luukaskin hymyili, tosin yhä hieman varautuneesti, mutta se näytti vain entistä suloisemmalta. "Kuin koiranpennulla", sanoin leikkisästi.