Falttu, Suvibiili ja muita juttuja

”Ni, semne mää ole, suvibiili. Färiltän vaaleva harma. Oikke suur ja komias auto mää en ol, mut aika näpsäkä näköne ja sulavalinjane. Persoonalliseksikki joku o muu kehun, joku taas haukkun juustohöyläks. Siit mää kyl oti ittehen. Miälestän ole oikke menevä näköne, enkä mikkä höylä! Kauniste mää rullaile tiät pisi ja kiihdynki sopivaisest, ko muun kaassuan paina. Tiähöylä ova ihan erikses, mää ole sentä auto. Muu pölykapseleistan saatoi enne vanha peilat ittiäs, nii ne kiilsivä aurinkovalos. Muul o vähän surulise näköse silmä, raska silmäluame, mut leviäs kromine hymy. Ny taas mää hymyilenki koko sialullan. Muun o nimittäi löydet.” ”Suvibiili ja muita juttuja” sai alkunsa lapsuutta muistellessa, kun kummitädin perheellä oli Anglia-merkkinen auto ja sitä muistellessa syntyi ajatus kirjoittaa auton omaelämäkerta Eurajoen murteella. Kirjassa on muitakin humoristisia juttuja ja runontapaisia, sekä murteella että pitkällä suomella. Pari kertomusta pohjautuu tositarinoihin, vaikka henkilöt ovat fiktiivisiä. Mukana on myös kaksi matkakertomusta ja tässäkin kirjassa seikkailevat "Kyläluuta ja muita juttuja" -kirjasta tutut Niemelän pojat sekä Jussilan Alina ja Alpertti. Valoisuus ja huumori ovat kirjoituksissa pääosassa, mutta kirjoittaja miettii vakavasti myös muutamia elämän perusasioita.