Konttori, Monsieur, näkemyksemme eivät ole samalta planeetalta! - Poliittisen ja yhteiskunnallisen eliitin tulkintoja islamista ja kansallisesta identiteetistä musliminaisten pukeutumisesta käydyissä

Päähuivit ja kasvohunnut, joita osa muslimitytöistä ja -naisista käyttää, ovat herättäneet vilkasta keskustelua 2000-luvun Euroopassa. Ranskassa päähuivin käyttäminen valtion kouluissa ja kasvot peittävän vaatetuksen käyttäminen julkisilla paikoilla on koettu etenkin kansallisesti merkittävien arvojen kannalta niin ongelmalliseksi, että molempiin on puututtu lainsäädännön keinoin. Tutkimuksessa tarkastellaan kansallisen identiteetin diskursiivista rakentamista päähuiveista ja kasvohunnuista Ranskassa käydyissä keskusteluissa. Huomio kohdistuu poliittisen ja yhteiskunnallisen eliitin poliitikkojen, järjestöjohtajien, tutkijoiden jne. lausumiin, joita analysoidaan diskurssihistorialliseen lähestymistapaan pohjautuvan analyysimallin avulla. Tutkimuksessa kysytään millä eri tavoilla islam uskontona, muslimit islamin harjoittajina, ja erityisesti musliminaiset, heidän huivinsa ja huntunsa suhteutetaan tasavaltaan, sen arvoihin ja identiteettiin. Tutkimus pyrkii täydentämään aiempaa, laajaa tutkimuskirjallisuutta tuomalla päähuivi- ja kasvohuntukeskustelut yhteen, analysoimalla Jean-Louis Debrén ja André Gerinin johtamien parlamentaaristen selvitysryhmien järjestämiä, toistaiseksi vähän tutkittuja kuulemistilaisuuksia, sekä jäsentämällä analyysia nationalismitutkimuksen käsitteistön ja teorioiden kautta. Päähuivit ja kasvohunnut piirtyvät aineistossa tasavallan kannalta ongelmallisiksi vaatekappaleiksi sillä niiden katsotaan haastavan ranskalaiselle republikanismille olennaiset arvot ja periaatteet ja siten uhmaavan tasavaltaa. Samalla se kuva, joka näistä arvoista ja periaatteista aineiston pohjalta välittyy, on ristiriitainen. Ranskalaiselle yhteiskunnalle keskeisistä arvoista ja periaatteista ei ole epäselvyyttä, mutta niiden tulkinnat ovat moninaisia, jopa keskenään vastakkaisia. Tutkimus myös kyseenalaistaa näkemystä islamin toiseudesta nostaessaan esiin sen, että aineiston perusteella ranskalaisuuden ulkopuolelle halutaan ennemmin rajata tietyt vaatekappaleet ja islamin tulkinnat, kuin muslimit ja islam yleensä. Ranskassa valtio ohjaa edelleen vahvasti sitä millä tavoin uskonto voi näkyä ja toimia yhteiskunnassa. Yksittäisellä muslimilla olevaan kansalliseen pääomaan vaikuttaakin se harjoittaako hän uskontoaan tavalla, joka soveltuu ranskalaiseen, perinteisesti hyvin maalliseen malliin.