Strömberg, Syyhy

Joka yö nainen valvoo, sillä hänen ruumiinsa ei anna hänen olla: keho kihelmöi kauttaaltaan, syyhyää. Se inhottaa häntä. Hän raapii, hän kutiaa, hän raapii ja raastaa ihoaan ajatusten kiertäessä yhtä ja samaa rataa. Mies vierellä nukkuu, kun nainen työstää öistä monologiaan. Hän puhuu itsekseen itsestään, suhteestaan, työstään vanhainkodissa, ystävistään ja Helenasta, jolle on tapahtunut jotain, mitä ei olisi pitänyt tapahtua. Jotain sellaista, mitä ei voi nimetä, yön hiljaisuudessakaan.Syyhy...