Helle-Kotka, Ja minua pelotti kun sammakko nauroi

O. Riikamaria Helle-Kotkan runokokoelma Ja minua pelotti kun sammakko nauroi kuvaa niin pieniä arjen pelkoja kuin isomman tuhon huolia sodasta ekokatastrofiin. Kokoelma sisältää runoja, joiden niukka tyyli vaihtelee tankamaisista fragmentaarisempaan, vuolaampaan ja proosamaisempaan ilmaisuun. NVL:n kriitikko Pasi Rakas Jääskeläinen totesi arviossaan runoista: Silmiinpistävin piirre on leikittely erilaisilla muodoilla, vaikka suuri osa runoista on lyhyitä, melkein haikumaisen tiiviitä ja ohimeneviä kuvia, mukana on myös pidempää, proosamaisuuteen kallellaan olevaa. Runojen kuvasto ja sisältö liittyvät niin luontoon kuin myös arjen ja nykypäivän lainalaisuuksiin. Monen runon lyhyt iskevä muoto tukee tätä tematiikkaa, sillä kyse on kuin informaation vilinästä, sen ohimenevyydestä, äkillisyydestä, hetkellisyydestä. Vaikka temaattisessa keskiössä ovat erilaiset pelot, niin mikro- kuin makrokosmoksen puitteissa, se ei tarkoita, että leikkivyydestä ja kepeydestä tingittäisiin. Tietty leikkivyys on runojen vahvuus.