Mäkilä, Aamun ja illan väliin mahtuu ikävä

Tämän kirjan runot ovat syntyneet silloin kuin ilo oli piilossa ikävän alla. Välimatka oli liian pitkä ja ikävä kaivoi syviä salaojia kyynelkanaviin. Tunteiden patoaminen sai aikaan ahdistusta. Kunnes löytyi kanava, jossa patoluukkujen aukaisu sai aikaan helpotuksen. Elettiin hetkessä, rajusti rakastaen ja tunteet saivat myös suuremmat mittasuhteet. Mukana on myös ripaus rakkautta ja elettyä elämää. Ikävä haihtui, välimatka katosi ja jäljelle jäi rakkaus.