Lampinen, Maailmannapa

Maailmannapa maailmaa koluavan Samuli Lampisen yhdeksäs runoteos. - Ajamme kunnes asvaltti muuttuu hiekaksi. Jatkamme syvemmälle. Olemme perillä vasta kun päätämme olevamme perillä. Järjestämme auton ja sen välittömän läheisyyden leiriksi. Elämä ei tarvitse sähköä ellet ole sähkölaitteessa kiinni. Ei vessaa ei suihkua. Kärpäset kuhisevat kuin ilmestyskirjassa. Korvat, silmät, niskat ja suut ovat sotatoimialuetta. Onneksi on verkot. Viiniä. Haalin puuta ja laitan tulen. Olemme tienoon ainoat ihmiset. Sinä laitat ruokaa. Kaljun puun hangassa päivystää opossumi. Juomme keltaisista muovikupeista. Sillä on kokoonsa nähden valtavat silmät. Meillä otsalamput. Hirvittävästi opittavaa valtaamme nähden. - Viimeksi häneltä on ilmestynyt Kulissishokki (2018), Nimeni on Legio (2014) sekä englanninkielinen runokokoelma City in the Land of Nod (2013).