Kuparinen, Seitsemän veljeksen rippikoulu - Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian Pro gradu - tutkielma

Nyt painettuna tekstinä julkaistu kirja "Seitsemän veljeksen rippikoulu" pohjautuu tutkija Riitta Kuparisen Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian maisterintutkinnon pro gradu -tutkielmaan toukokuussa 2012. Tutkimuskohteena on kaunokirjallinen teos, Aleksis Kiven vuonna 1870 ilmestynyt romaani Seitsemän veljestä. Kivi kertoo seitsemän veljeksen seikkailuntäyteisestä elämästä eteläisessä Hämeessä. Veljekset elivät villeinä ja vapaina metsänkulkijoina omien mielihalujensa mukaan, metsästellen, toisilleen tarinoita kertoillen ja ajautuen tuon tuostakin rajuun tappeluun naapurikylän poikajoukon kanssa. Kun veljekset vanhempien kuoltua joutuivat ottamaan vastuun itsestään ja kotitalon hoidosta, he havahtuivat toteamaan, että talonpidossa on tarpeen olla emäntä. Avioliittoon ei kuitenkaan päässyt ennen ripillä käyntiä eikä ripille päässyt ilman lukutaitoa. Veljekset hankkivat Hämeenlinnasta seitsemän aapiskirjaa ja aikoivat opetella lukutaidon lukkarilan laiskankouluusa. Siitä alkoi veljesten rippikoulu, äidin antamilla opetuksilla pohjustettu. Kysymyksenasetteluja asioiden sijoittaminen kontekstiinsa on historiallinen. Tekijä kysyy, missä määrin seitsemän veljeksen rippikoulunkäyntiä koskevat kuvaukset olivat kuvitteelllisia ja missä määrin ne saivat vaikutteita Kiven omasta elämänhistoriasta tai Nurmijärven kirkollisesta elämästä. Kiven omat rippikoulu- ja kirkkokokemukset siirtyivät romaaniin. Kiven teos osoittautui 1800-luvun historian tietolähteisiin vertailemalla "faktaksi", niin todenmukaista kuvaa Kivi piirsi aikakautensa elämästä, kansanopetuksesta ja rippikoulusta.