Mattila, Intohimona tiede ja opetus - Yrjö Kaukon elämänvaiheita Kuopiosta Patagoniaan

Yrjö Kauko (1886-1974) oli värikäs ja karismaattinen persoonallisuus. Tämä kirja kertoo hänen elämänvaiheistaan kiintoisana osana suomalaista 1900-luvun tiede- ja kulttuurihistoriaa. Keskeisenä teemana on hänen - ja myös hänen aikalaistensa - maailmankatsomuksen kehittyminen 1900-luvun suursotien sekä aikakaudelle tyypillisten aatteellisten ääriliikkeiden aikana. Kyseessä on myös perhekronikka, jossa kuvataan suvun vaiheita sekä elämää kahdessa perheessä - kahta avioliittoa ja kahdeksaa lasta. Kuopiolaispojan opintie vei Lahden ja Turun kouluvuosien jälkeen korkeakouluun Helsinkiin sekä sen jälkeen Venäjälle ja Saksaan, suoraan tieteen kansainväliseen eturintamaan. Yrjö Kauko väitteli fysikaalisesta kemiasta Karlsruhen teknillisessä korkeakoulussa Fritz Haberin johdolla ja kuunteli Berliinissä Albert Einsteinin ja Max Planckin luentoja. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua hän työskenteli tutkijana Kaiser Wilhelm -instituutissa, missä hän tutustui myös taistelukaasujen ja räjähteiden kehittämiseen Haberin laboratorioissa. Yrjö Kauko oli Tampereen teknillisen opiston ensimmäisiä opettajia. 1920-luvulla hän toimi professorina Tarton yliopistossa, 1930-luvulla Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa ja 1940-luvulla Teknillisen korkeakoulun kemian osastossa. Vielä eläkevuosinaan hän työskenteli Ankaran yliopiston professorina ja luennoi useissa yliopistoissa Chilessä ja Argentiinassa. Yrjö Kaukolla oli intohimoinen suhde sekä tieteelliseen tutkimukseen että opetustyöhön. Hän oli monialainen tiedemies, jonka tutkimuksia ilmestyi monissa kotimaisissa ja arvostetuissa kansainvälisissä tiedejulkaisuissa. Häntä voi myös hyvällä syyllä pitää teknisten alojen opetuksen uranuurtajana ja kaukonäköisenä kehittäjänä, aina perusopetuksesta tohtorintutkintoon asti.