Pietikäinen, Kellari - fantasiakertomus alistettujen uhmasta

"Siinä katolla istuessani mieleeni tuli äkkiä veljeni Vlado. Minä keskityin ja ajattelin häntä silmät kiinni. Silloin ymmärsin sen kysyvän, oliko kylään tullut sotilaita. Kerroin, että niitä oli tullut. Selitin tarkkaan, millaisia autoja ja telttoja olin niityllä nähnyt ja kuinka monta niitä oli ollut. Veli kiitti minua tiedoista ja käski sitten laskeutua katolta ja mennä nukkumaan." Pienen vuoristokylän unelias rauha järkkyy, kun armeija tunkeutuu seudulle kapinallisia jahdatessaan. Toinen päähenkilö, minäkertoja Anton, kuvaa tapahtumia omasta pienen pojan näkökulmastaan. Sotilaat huomaavat kylän asukkailla olevan erikoisia henkisiä kykyjä. Yksikön päällikkö kiinnostuu ilmiöstä, jota ruvetaan selvittämään tosissaan. Samaan aikaan valtakunnan pääkaupungissa tohtori Emeric Pinamunte luulee uransa lähtevän jyrkkään nousuun, kun hän saa johdettavakseen perinteikkään tutkimuslaitoksen. Karu arki pudottaa hänet maanpinnalle: markkinatalouden lait alkavat myllertää hänenkin organisaatiotaan, ennen niin vakaata valtion laitosta. Pinamunten ja Antonin tiet kohtaavat, kun poika tuodaan muiden koekaniineiksi joutuneiden mukana tutkimuslaitokseen. Laitoksen kellarissa alkaa tapahtua asioita, joista on perillä vain pieni joukko talon väestä. Tutkijat saavat kokeissaan hämmästyttäviä tuloksia. Mutta sitten asiat karkaavat heidän käsistään.