Jokinen, Mies, nainen, absoluutti

Päivä lähtee kävelylle rakastettunsa, Illan kanssa. Illan musliinimekko liimautuu ihoon kiinni, Yö lähettää heidän päälleen kastetta. Yölle Aamu sanoo: kevyitä heidän toimensa, Päivän ja Illan. Päivä ja Ilta hengittävät kuitenkin vain omien ilomarssiensa tahdissa. Aamu välkyttää peilillä nousevan auringon säteitä katoille. Päivä menee nokosille. Ilta on ammentamassa pe-suvettä kaivolta, hän riisuu mekkonsa, se jää kasalle nurmikolle. Yö pesee sen puhtaaksi poimulehdistä keräämillään...