Pitkänen, Ensi keväänä kerään niitä maljakkoon...

Piispa Wille Riekkisen alkusanat lukijalle: Syvämietteisillä ja ihmisyyden juurihoitoalueelta ammentavilla ajatuksilla Seija Pitkänen onnistuu tässä teoksessa soittamaan suomalaisen ihmisen - miehenkin - sydämen kannelta varsin herkällä tavalla. Runot saavat aihepiirinsä ja kaikupohjansa rankasta avioeroprosessista, jossa mielen masennus, epätoivo, ihmissydämen yksinäisyys, hylkäämiskokemukset ja vihdoin uudelleen versova toivo elämän mielen löytymisestä ja rakkaudesta saavat sanansijaa. Kirjasta hyötyvät varmasti kaikki eron kokeneet, yksinäiset ja ihmisyyttä hakevat kanssavaeltajat. Sitä voi suositella sen ohella jokaiseen ihmissuhteeseen, samoin kuin perhetyön piirissä tapahtuvaan syventävään keskusteluun seurakunnissamme.