Vähäsöyrinki, Eloa, iloa

Tellervo Vähäsöyrinki s. 1940, kuvaa runoissaan pieniä arjen onnenhetkiä, ohikiitäviä tuokioita, sekä suruja kiireisen yksityisyrittäjän puolisona ja kotiäitinä. Hän kokee ja elää voimakkaasti kaikilla aisteilla luonnon kauneutta, juhlapäiviin liittyviä tunnelmia, lasten aikuistumiseen ja itsenäistymiseen liittyvää kipeää luopumista, sekä kaipuuta lapsuuden turvalliseen maailmaan. Runoja värittää myös runoilijan voimakas hengellisyys sekä henkilökohtainen yhteys korkeampaan voimaan, kaiken kauniin luojaan ja hyvän antajaan. Tämä aamu täynnä hymyä Viime yönä pääsin itseni kanssa sovintoon Herättyäni avasin ikkunan josta tulvahti kevättä enteilevä tuoksu ja pieni lintu toivotti hyvän huomenensa