Belik, The Peshekhonovs' workshop - the heritage in icon painting

Zhanna Belik tarkastelee tutkimuksessaan pietarilaisen ikonimaalausverstaan toimintaa ja sitä, miten säästyneitä ikoneita on tutkittu ja tunnistettu. Ikonimaalausverstaan omisti Pešehonovien suku, ja sen perusti Makary Samsonovich Pešehonov 1820-luvulla. Perustajan kuoleman jälkeen yritystä johti hänen poikansa Vasily Pešehonov, jolle myönnettiin vuonna 1856 keisarillisen hovi-ikonimaalarin arvonimi. Pešehonovien ikoneita on luonnehdittu Bysantin, Kreikan ja muinaisen Venäjän maalausten tyylisiksi. Ikoneissaan Pešehonovit yhdistivät keskiaikaisen ikonografian ja akateemisen taiteen tekemisen. Verstaan ikonimaalauksissa yhdisteltiin erilaisia tekniikoita, kuten kultaista kohokuviointia ja runsasta koristelua. Pešehonovien suku loi omanlaisensa ikonimaalaustyylin, "Pešehonovien tyylin", joka vaikutti suuresti 1840-1880-luvuilla Pietarin ja Venäjän provinssien ikoneihin. Venäläisessä kirkkotaiteessa heräteltiin 1840-1880-luvuilla henkiin Bysantin perinteitä. Tuolloin alkuperäisiä Bysantin ja muinaisen Venäjän taideteoksia ruvettiin entisöimään ja säilyttämään tieteellisemmin. Vuosikymmenten aikana alettiin myös tutkia ja luokitella ikoneja ja käsinkirjoitettuja tekstejä sekä tehtiin tutkimusretkiä Venäjän provinsseihin ja Kreikkaan Athokselle. Retkillä muun muassa tutkittiin muinaisesineitä ja kerättiin antiikkikokoelmia. Retket ja tutkimus inspiroivat ikonimaalareita omaksumaan bysanttilaisen tyylin, ja esikuvina tyylistä toimivat juuri Pešehonovien ikonit. Kirkkotaiteen bysanttilaisten perinteiden elvyttämisestä tuli myös tärkeä osa nationalistista ohjelmaa 1800-luvun puolivälissä. Vallalla oli tuolloin käsitys, että Venäjä on Bysantin valtakunnan perillinen. Tutkimuksessaan Belik jakoi Pešehonovien ikonit kahteen ryhmään: signeerattuihin ja signeeraamattomiin. Signeeraamattomat ikonit Belik tunnisti analysoimalla signeerattuja ikoneja ja arkistomateriaaleja sekä vertailemalla niiden tunnusomaisia piirteitä. Yhteensä Belik tunnisti yli 120 Pešehonovien ikonia Suomessa, Venäjällä, Israelissa, Latviassa, Ukrainassa ja muualla Euroopassa. Merkillepantavaa on, että historiallisista syistä valtaosa myöhäisvaiheen venäläisistä ikonimaalauksista on säilynyt juuri Suomessa.