Vesa oli nopea ja tehokas tarttumaan asioihin ja kyvykäs löytämään vaihtoehtoisia ratkaisuja, kun kyseessä oli tekniset haasteet, mutta entä jos kyseessä olivat ihmiset. Nawal istui talon kuistilla ja katsoi alas pimenevään Maaloulan laaksoon. Olisiko se tuo, tai sitten tuo, Nawal etsi katseellaan helmenvalkoisen Mersun parivaloja. Nawal ei kysynyt Vesalta mitään, katsoi vain tätä kiinteästi silmiin ja Vesa ei tiennyt oliko se kulttuuriin kuuluva asia vai ihmisen luonteesta johtuva ominaisuus, mutta Nawal oli aina pidättäytynyt kysymästä mitään Vesan henkilökohtaisista asioista. Syksyllä 2015 alkanut pakolaisten invaasio Suomeen saa Vesan muistelemaan kahdenkymmenen vuoden takaista työkomennustaan Syyriassa. Maaloulaan oli hyökätty: sen kirkot ja luostarit oli tuhottu. Entä Nawal, missä hän oli? Oliko hän jäänyt Syyriaan? Vai oliko hänkin paennut? Risto Pönniö on kirjoittanut kiinnostavan romaanin, joka on samaan aikaan ajankohtainen ja ajaton. Se kietoo Nawalin ja Vesan elämänkohtalot osaksi Syyrian ja Suomen lähihistorian käännekohtia.