Ojakangas, Linnunkantaja

Korpeen työntyvästä metsäradasta on tullut maalaispitäjän elämänsuoni. Se viitoittaa työn ankaruuden ja ilon, yksinäisyyden ja kosketuksen, elämänliekin hiipumisen ja uuden syntymisen, se piirtää raudanlujat luokkarajat. Kiskojen välissä voi kuollut saada kuolemantuomion ja vanhapiika löytää oman ihmisen. Linnunkantajassa kertoja on jokainen yhteisön jäsen. Usein äänessä on radanjohtajan piika Elina, tai pariskunnalle yhteistä kotia rakentava Erkki, mutta kohta tarinan rikasta kudelmaa vie eteenpäin taas joku toinen. Onni, rakkaus ja vauraus eivät jakaudu tasapuolisesti, mutta kaikki ovat jossakin määrin sivullisia. ARTO OJAKANKAAN Linnunkantaja on itsenäinen teos, mutta jatkaa samalla romaanissa Pölkynvälit (2005) alkanutta 1920-luvun Kannukseen sijoittuvaa, ns. "Pikkuradan" ympärille kietoutuvaa tarinaa. Kehyksenä ovat historialliset faktat, ja monilla kirjan hahmoista on yhtymäkohtia todellisiin henkilöihin.