Matias Riikosen Kiertorata kuvaa kahden alipalkatun junasiivoojan ajatuksia heidän kiirehtiessään vaunuja pitkin kuin nuotit viivastolla. Se on tarkan autenttinen ja koskettava kuvaus fyysisestä työstä, mutta myös eräänlainen miniatyyri koko teollisesta ajasta, kiihtyvästä tahdista ja luonnonvarojen hupenemisesta, joita vasten yksittäiset ihmiset vaikuttavat mitättömän pieniltä. Kiertorata-proosateos jäljittelee muodoltaan J. S. Bachin Das Wohltemperierte Klavierin kymmenettä fuugaa, joka on tunnettu kehämäisestä rakenteestaan. Se julkaistaan yhdessä teosparinsa Suuri Fuuga -romaanin kanssa.