Pohjanen, Faravidin maa

• Ko met lauloima ja kuuntelimma kantelheen soittoa, virtaa pitkin tuli pieni lautta, joka käänty Särkilahteen. Mie tiesin ja tunsin sauvomamiehen: ajaton tietäjä, nimetän sanaseppä. Se nosti kättä aivan ko hyvästiksi ja sano: "Jaroslav Viisas oon kuollu! Kaikki aikanansa. Faaraviitin valtakuntaki." Mie tiesin mitä se tarkotti. Mie tiesin kans, ette se oli tullu nouthaan Vipu-Viljoa, joka oli pouvanu mustaa kuolemaa. Mutta se oli kaukana tulevaisuuessa. -

Olen kysynyt saagalta, legendalta ja tarinalta. Islantilainen saaga antaa tarkan kartan. Olen käyttänyt satuja Venäjältä ja Karjalasta, Meänmaasta ja Saamenmaasta. Olen kertonut Parsifalin sadun semmoisena kuin muistan sen lapsuudestani. Kalevalan Kullervokin on matkassa. Arabiasta ja Kreikasta tulleet ovat kertoneet Ultima Thoulesta emmekä unohda roomalaisiakaan kertojia. Rimbert väitti kirjassaan Ansgarista, että Kväänlanti oli matriarkaatti, jossa naiset söivät miehet, kun nämä olivat tehneet tehtävänsä siitossonnina. Olen pyrkinyt rekonstruoimaan mestarin, opettajan ja näkijän, Salomon Salomonsson Forsin kirjoituksia. Kuuttien arkkihiippakunta, mikä ei ikinä toteutunut, kantaa mielikuvitusta innoittavaa aineistoa.