Novellikokoelma Jättiläinen on Veikko Räisäsen seitsemäs teos. Räisäsen novelleissa ihminen ja luonto kulkevat käsi kädessä. Lähellemme tulevat perusasiat, syntymä ja kuolema, toivo ja epätoivo, mutta myös kaiken voittava ystävyys ja anteeksianto. Viimeisenä jäljelle jää usko siihen, että elämä on kaikista vastuksista huolimatta elämisen arvoista. Jättiläisen sivuilta välittyvät eteemme monet henkilöhahmot, joiden tarinat Räisänen kertoo mukaansatempaavasti ja rehevin sanankääntein. Novelleista välittyy myös tunne: ei niin suurta surua, ettei mukaan mahdu pikkuriikkisen iloakin. Pienikin voi olla suurta: "Kaunotar tunsi sen ensin; Suvituuli hipaisi sen poskioksaa ja kohta se tuntui kaikkialla metsässä raskaasti henkäilevänä ilon ja vapauden tuulena."