Modiano, Uinuvia muistoja

Nobelistin haikea Pariisi-romaani Muistamisen taituriksi luonnehdittu Modiano yrittää ratkoa Pariisin arvoituksia, joista tässä kirjassa keskeiseksi nousee 1960-luvulla tapahtunut murha. Pariisi on täynnä haamuja, ihmiset muuttavat, katoavat, ja puhelin soi usein tyhjyyteen. Nobelisti Patrick Modiano johdattaa lukijan kaupunkikävelylle halki aikojen. ”…olen kohdannut Pariisin kaduilla monta kertaa samoja ihmisiä, täysin tuntemattomia ihmisiä. … Hämmentävintä on se, että olen usein kohdannut saman ihmisen kaukana eri korttelissa, ikään kuin kohtalo – tai sattuma – olisi halunnut meidän tutustuvan toisiimme. Ja joka kerta minua on kaduttanut, kun olen päästänyt hänet ohitseni mitään sanomatta. Risteyksestä lähtee useita teitä, ja minä olen jättänyt seuraamatta yhtä niistä, sitä joka olisi saattanut olla juuri se oikea. Lohdutukseksi olen kirjoittanut huolellisesti muistivihkoihini nuo tyhjiin rauenneet kohtaamiset, kirjannut tarkan sijainnin ja niiden nimettömien ihmisten ulkonäön. Pariisi on sillä lailla täynnä herkkiä kohtia ja niitä moninaisia muotoja, jotka elämämme olisi voinut saada.” Patrick Modianon (s. 1945) romaanit käsittelevät menneisyyden vaikutusta identiteettiin ja muistin häilyvyyttä. Nelisenkymmentä teosta kirjoittanut Modiano kertookin kirjoittavansa oikeastaan jatkuvasti samaa kirjaa, mutta katkonaisesti. Hänelle on pitkän uransa aikana myönnetty mm. Ranskan akatemian romaanipalkinto 1972, Prix Goncourt -palkinto 1978 ja kirjallisuuden Nobel-palkinto 2014.