Manner, Kadotettujen kahvila

- Otetaan pieni leikillinen käytännön esimerkki, herra Kirchman kuului sanovan ja katsahti taas opettajiin kuin kaipaamaansa tukea sanoilleen etsien. - Tämä koskee myös teitä, arvon opettajakollegat, joten olkaa kuulolla. No niin, aloitetaan. Kaikki ne, joiden molemmat vanhemmat ovat juutalaisia, siirtykää vasemmalle, lähemmäs koulurakennuksen pohjoisenpuoleista päätyä.

Pian juutalainen isä-Schulz katoaa ja myös Kathi pidätetään. Väkivaltaisten kuulustelujen jälkeen tyttö passitetaan keskitysleirin komendantin taloon piiaksi, mutta sekään ”onni” ei kauan kestä. Paluu piinaan näyttää väistämättömältä, kunnes tyttö onnistuu ystävättärensä papereiden turvin pakenemaan Pariisiin. Perillä nälkiintyneen Kathin löytää aitoranskalainen madame, joka näkee tytössä tiettyjä mahdollisuuksia. Kathista ei kuitenkaan ole kabareeseen tanssitytöksi, joten nainen tarjoaa hänelle työtä omassa laadukkaassa herrojen suosimassa talossaan. Kathin ura etenee, hän on kiinnostava ja viehättävä, mutta myös terävä ja osaa pitää puolensa. Asiakkaina käy tietenkin myös miehittäjiä, ja erään sotaan kyllästyneen saksalaisamiraalin kanssa nuori nainen alkaa yllättäen herätä taas eloon. Sodan jälkeen Wieniin palannut Kathi onnistuu avaamaan vanhempiensa kahvilan uudelleen, mutta monien haavoittumisten kovettamana hän ei kuitenkaan itse voi palata entiselleen. Kadotettujen kahvila on Luxemburgissa asuvan Max Mannerin (s. 1965) 13. romaani, jonka päähenkilö kertoo vaikuttavan suorasukaisella tavalla selviytymistarinansa vaiteliaalle kuulijalle.