Leino, Suo

Miss Suomi roikkuu tahmaisena julisteena huussin seinällä. Venäläinen sotavanki on enemmän omaa väkeä kuin häntä etsivät viranomaiset. Kontulassa harjoitetaan best practice -mallista liiketoimintaa verottomana ja laadukkain pesäpallomailoin. Yleisessä saunassa muistellaan kyllä sota-aikaa, mutta ehkä erilaista kuin mitä kansallinen kaanon meille kertoo, sissitoiminta kun on tapahtunut pitkälti miestenhuoneissa. Marko Leinon yhdeksäs romaani Suo on pirstaleinen otos satavuotista Suomen tasavaltaa. Vuosilukujen mukaan nimetyt luvut eivät salli tavanomaista kronologiaa, vaan vuosikymmenten kokemuksia rinnastetaan, verrataan, näytetään kuinka kokemukset, puhetavat ja ylevät aatteet muuttavat muotoaan, nostavat päätään odottamattomissa paikoissa ja ajoissa. Suon sirpaleista muodostuu kokonaisuus, joka ei ole suuri kansallinen kertomus, vaan satavuotinen hetteikkö, jossa ihmisten kohtalot välillä risteävät mutta useimmiten ollaan tavalla tai toisella yksin - jossa usein on parempi muistaa väärin koska todellisuus on sietämätön. Suurmiehiä syntyy ja kuolee tuolla jossain, mutta kukaan ei voi olla niin suuri ja uhkaava kuin oman ruokakunnan jäsenet.