Pienen runokirjan lähtökohta on Alzheimerin tauti, yritys löytää näkökulma, joka ei kuvaile pelkästään omaisten tuntoja ja kokemuksia, vaan avautuu uudenlaisella otteella hahmottamaan mielen hidasta luhistumista ihmisen itsensä tuntoina. Miten tosi kuvasta muotoutuu, miten lähelle totuutta se yltää, on vain arvailtavissa, sillä: Oudossa talossa Hän vaeltaa varjot lävistävät läsnä olevan veisuu kannattelee kattoa ulkoistetut urut avaruuden kohina sanaton surumarssi sirunen elämää Hän taittaa taivaltaan huoneen nurkasta toiseen pitkällä matkallaan kotiin