joona sopolan toinen kirja jatkaa tutulla kaavallaan aina perinteisestä runoudesta undergroundiin. sopola kirjoittaa vain inspiraation syntyessä runouttaan johon voi samaistua tai löytää uusia puolia. runoudessa näkyy yhteiskunta krttiikki hieman uskonnollisella kantilla ajateltu.sankari tarinoita,mustaa huumoria ja jopa romantiikkaa. aamusella oodia taivahan airueille... ...painava kuin musta lumi hiljaisuus kauneinta musiikkia... ...kuin marttyyri tuhkapuvussaan... älä lumoudu kivitanssin taikaan... ...ja ainoa liittomme maittenmme välillä