Nordell, Heliotropismeja

Kiitetyn tekijän tinkimätön paluu. tihuuttaa minuutteja apeuden vokaaleja kyynel-neula työntyy tuonpuoleiseen ihoosi ”Runot viittaavat jonnekin, itsensä ulkopuolelle, mutta mihin – jos sen voisi sanoa toisin, runoja ei olisi. Ne saavat minut kuuntelemaan toisenlaista sanomisen tapaa kuin se mitä luulen kielekseni.” Näin kirjoitti Tarja Roinila jälkisanoissaan Harri Nordellin valittujen runojen (1980–2006) kokoelmassa Sanaliekki äänettömyydessä. Oivaltava ja tarkkasilmäinen luonnehdinta osuu täydellisesti myös Heliotropismeja-teokseen, jonka melankoliset runot ovat nousseet hitaasti sanomattomasta valoon. Harri Nordell (1956) on yksi sukupolvensa merkittävimmistä lyyrikoista. Hänen runojaan on käännetty useille eurooppalaisille kielille. Heliotropismeja on Nordellin seitsemäs runokokoelma.