Ronkainen, Tekoäly on uoma, ei vesi - Minne kunta johdetaan 2050?

TEKOÄLY ON UOMA, EI VESI. Tekoäly ei virtaa itse eikä kanna elämää, mutta se päättää, mihin suuntaan vesi kulkee, kuinka nopeasti ja millä voimalla. Tekoäly on kunnalle sama asia. Se ei ajattele kenenkään puolesta eikä päätä kenenkään puolesta. Mutta se muokkaa sitä uomaa, jossa ihmisten ajattelu, valta ja yhteinen elämä tästä eteenpäin virtaavat. Tämä kirja kysyy, minne se uoma vuoteen 2050 mennessä johtaa suomalaisen kunnan ja minne se on piirretty menemään. Vuonna valittiin 2000-luvun alussa maailman parhaaksi maaksi Newsweek-lehden kansakuntien olympiakisoissa. Suomen ainutlaatuisen kuntavetoisen yhteiskuntamallin takia. Väärinymmärretty PARAS-hanke pysäytti kuntakehityksen kaksikymmentä vuotta sitten ja suuntasi kuntien voimavarat hallinnollisiin peleihin ja kuntaliitosten tekoon. Nyt on aika päättää tämä pysähtyneisyyden aika. Tekoäly ja alustatalous murtavat parhaillaan sekä työn että vallan vanhat rakenteet. Tässä tilanteessa moni kysyy, mikä kunnan tarkoitus enää on ja kirjoittaja vastaa: sama, mikä sen tarkoitus oli alun perin, ennen kuin se muuttui palvelutehtaaksi. Aristoteles erotti kaksi ja puoli tuhatta vuotta sitten oikoksen, välttämättömät elämää ylläpitävät toimet, ja poliksen, jossa ihminen tavoittelee hyvää elämää yhdessä toisten kanssa. Kirja väittää, että tekoälyn tuoma murros ei ole uhka tälle erolle, vaan tilaisuus rakentaa se uudelleen, jos uoma osataan suunnata oikein. Kirja etenee Perikleen Ateenasta suomalaisen kunnallishallinnon satavuotiseen historiaan ja edelleen konkreettisiin ehdotuksiin: miten kunnan talous rahoitetaan, kun väestö elää yhä useammassa paikassa yhtä aikaa; miksi kuntaliitokset eivät ole tuottaneet luvattuja säästöjä, kun taas vapaaehtoinen kumppanuus on tuottanut; ja miten tekoälykuume saadaan leviämään kunnassa ilman että se muuttuu näkymättömäksi vallankäytöksi. Kirja on kirjoitettu yhdessä tekoälyn kanssa, ei siksi, että kone olisi kirjoittanut sen kirjoittajan puolesta, vaan koska kirja itse todistaa sen periaatteen, jota se puolustaa, tekoäly on uoma. Kirja on suunnattu kuntien luottamushenkilöille ja viranhaltijoille ja johdolle sekä kaikille, jotka kysyvät, millaista yhteisöä haluamme rakentaa sen jälkeen, kun vanhat vastaukset eivät enää riitä. Kirja sisältää suuren uusia ideoita ja aloitteita, joilla myös pienten kuntien tulevaisuus voidaan turvata.