Keisala, Sodan varjot ja valon hetket

“Loppulausuntoa antava lääkäri totesi isän olevan onnen poika, sillä tempulla, jolla hänelle oli vaikeina sairaspäivinä annettu verta rintaan poratusta reiästä, oli pelastumisen mahdollisuus vain yhdellä tuhannesta” “En pelännyt mitään vaan murreutti se, että äiti saa tietää.” Matkusta ajassa taaksepäin ja ota suunnaksi Etelä-Pohjanmaan pieni kunta Soini. Sota-aika toi soinilaisille paljon surua ja kyyneleitä. Talvisota alkoi vuonna 1939 vihollisen hyökätessä rajan yli ja miehemme lähtivät maatamme puolustamaan. Myös isäni lähti taistelemaan itsenäisyytemme puolesta ja menetti jalkansa jatkosodassa. Tällöin samana päivänä Stalin keskeytti Kannaksen hyökkäykset ja seuraavana päivänä oltiinkin jo valmiita rauhanneuvotteluihin. Lähellä oli, että isä olisi pysynyt vahingoittumatta. Keisalan Erja on esikoiskirjailija ja vuosien haave toteutuu, kun kirja rakkaan isän elämästä ilmestyy. Oli ollut hyvin lähellä, että isä ei olisikaan selvinnyt hengissä ja niin olisi tämäkin teos jäänyt tekemättä. Isä kertoi paljon sotajuttuja ja niitä oli mielenkiintoista kuunnella. Ne sisälsivät paljon surua, mutta joskus iloakin. Sodistamme on kulunut kauan, mutta juuri tällä hetkellä maailma kuohuu ja sotaa käydään monella suunnalla. Onneksi Suomi on vielä maa, jossa sotaa ei käydä, ja toivottavasti emme koskaan enää joudu sotimaan. Tietoa olen etsinyt hyvin monesta eri lähteestä, sillä olen syntynyt vasta sotien jälkeen, joten en ole niitä aikoja nähnyt muuta kuin kuvissa ja läheisten kertomana.