Berglund, Vaikka tuulisikin

Vaikka tuulisikin runokokoelma kertoo rakkaudesta, kaipuusta, luonnosta ja niistä hiljaisista hetkistä, joihin elämä usein kätkee suurimman merkityksensä. Runot liikkuvat luonnon ja ihmismielen rajapinnoilla, siellä missä ulkoinen maisema ja sisäinen kokemus kohtaavat. Kokoelman teksteissä pienet havainnot kasvavat laajemmiksi ajatuksiksi ajasta, muistamisesta ja toivosta. Sen läpi virtaavat meri, tuuli ja ihmisen kaipuu tulla nähdyksi ja rakastetuksi. Anna Berglundin kieli on herkkää, lämmintä ja helposti lähestyttävää. Hän kirjoittaa tavallisista asioista tavalla, joka tekee niistä hetkeksi valoa. Hänen runonsa pysähtyvät tunteiden äärelle ja tekevät näkyväksi sen, mikä arjessa usein jää sanomatta. Vaikka tuulisikin kutsuu lukijan viipymään hetkessä ja löytämään kauneutta myös keskeneräisyydestä. Anna Berglund (s. 1976) kirjoittaa ihmisyydestä sen kaikissa sävyissä: rakkaudesta, kaipuusta, toivosta ja siitä, mitä tapahtuu sanojen välissä. Häntä kiehtovat tunteet, ihmissuhteet ja ne hiljaiset liikkeet, joista elämä usein rakentuu. Erityisen rakas paikka hänelle on saaristo, jonka maisemat, tuuli ja meri näkyvät vahvasti myös hänen runoissaan. Vaikka tuulisikin on hänen esikoisteoksensa.