Hakkarainen, Soi sana tuskainen

Palkitun rikosromaanisarjan huipennus pureutuu riemastuttavasti ruotsinsuomalaisten keskuudessa kyteviin erimielisyyksiin ja niistä kumpuaviin yllättäviin juonitteluihin. Jani Perannon itsetunto on kokenut terveen kohotuksen vastuullisempien työtehtävien myötä, mutta uusi ura joutuu koetukselle, kun hänen työnantajansa henkeä uhataan suurten yritysjuhlien alla. Rosa Riemunen saa yllättävän työtarjouksen juuri kun on löytänyt tasapainon toimittajan työn ja omien kirjaprojektiensa välillä. Samaan aikaan oudot suomenkieliset runot, joita joku lähettelee, aiheuttavat hämmennystä monella eri taholla. Liittyvätkö ne jollain tavalla tuntemattomaan vainajaan, johon Rosa törmää, tai jäljettömiin kadonneeseen kunnanvaltuutettuun? Ruotsinsuomalaisissa piireissä kuohuu myös siksi, etteivät kaikki jaksa odottaa päättäjien toimia vähemmistön oikeuksien toteutumiseksi vaan ovat valmiita rajuihinkin otteisiin ne taatakseen. Miten pitkälle on lupa mennä kielen ja identiteetin puolustamisessa, kun kilpajuoksu aikaa vastaan on armoton? Ovatko ruotsinsuomalaisten sisäiset jännitteet heidän lopullinen tuhonsa? Myös Janilla ja Rosalla on edessään tuskallisia valintoja, kun väki vähenee ja pidot rankkenevat. Milka Hakkarainen on asunut Ruotsissa 18 vuotta. Hän on työskennellyt uudessa kotimaassaan paitsi toimittajana ja suomen kielen opettajana, myös vanhusten kotipalvelussa. Hakkaraisen esikoisteos Ei verta rantaa rakkaampaa (2021) valittiin ilmestymisvuotensa parhaaksi esikoisdekkariksi. Ruotsinsuomalaisuuteen pureutuva cozy crime -sarja jatkui teoksilla Maa kauhein isien (2022) sekä Jos multaa kaivannet (2025). Häneltä on julkaistu myös monisyinen rikosmysteeri Hiidenjumi (2023) sekä vanhustenhoitoa herkullisesti ruotiva rikosromaani Vieno Helzeniuksen täytyy kuolla (2024).