Lehtonen, Kansallinen uudestisyntyminen

Suomi itsenäistyi aseettomana vuonna 1917, mutta ei osannut jatkaa aseettomana valtiona, vaan lankesimme veljessotaan. Suomella, Väinämöisen kansalla on yhä edessään sama tehtävä: aseettomuus. Kansallinen uudestisyntyminen, vapaaehtoinen, oma-aloitteinen ja täydellinen aseistariisunta. Aseettomuusratkaisu ei ole poliittinen teko, ei joukkojen päätös, vaan yksilöllinen. Ketään ei tule kannustaa, saati yllyttää aseettomuuteen, sillä jokainen luopuu aseistaan itsenäisenä yksilönä parhaimpaansa tukeutuen silloin, kun se aika hänelle koittaa. Sitä mukaa kun rauhantahtoisten ihmisten lukumäärä lisääntyy, sitä mukaa myös yhteiskunnalliset ja kansojen väliset käytännöt järkevöityvät ja inhimillistyvät. Vihkosen alussa viitataan H. P. Blavatskyn esittämään teosofiseen sanomaan ja kuvataan mm. maapallon kehitysvaiheita. Kolmen ensimmäisen luomispäivän aikana, kuten Mooseskin kertoo, maapallo asuijamineen laskeutui tuhansien miljoonien vuosien kuluessa hengestä päin aineeseen. Nykyisessä neljännessä luomispäivässä, sen keskivaiheilla, aineellisimman kohdan jälkeen, on alkanut "nouseva kaari" eli tajuntojen palautuminen henkeen, jolla ylöspäisellä matkalla ihmiskunta ainetta voittaen uudestisyntyy, itsenäistyy, yksilöityy... Olemme jumalsyntyisiä henkiolentoja, veljiä, meillä on yhteinen Isä. Tajunnallemme ovat henkeen palautumisen tien avanneet Gautama Buddha järkevän ajattelun esikuvana ja Jeesus Kristus elävöittämällä järkeä ja tunteita rakkaudella. Pekka Ervast opastaa meitä meitä tukeutumaan edellisiin niin, että tekojemme pohjavireenä on hyvä tahto. Jokainen luomispäivä on synnyttänyt oman ihmiskuntansa, jotka nyt ovat enkelikuntina. Kaikki edellisten luomispäivien ihmiset eivät saavuttaneet kehitystavoitteitaan, vaan osa jäi luokalle. Vihkosessa heistä käytetään nimiä Saatanat, Ahrimanit ja Luciferit (Lucifer on myös järjen valo) ja esitellään heidän vaikutustaan meissä. Paavali kuvaa heitä sanoilla hallitukset, vallat, pahuuden henkiolennot taivaan avaruuksissa; Ef. 6:12. Vihkosesta käy selkeästi ilmi, että suurin ihmisyyttä loukkaava teko on sota, ja jota sodan henkeä nuo "ilmavallan hallitsijat" lietsovat. Vihkosen sivuilla 29-32 on mainittu joitakin kristosofisia kirjoja, keskeisimpänä Vuorisaarna, ja esitelty uuden uskonnon, Ihmisyyden uskonnon syntyvaiheita. Elämme tuomiokaudessa. Sota on jo tuominnut itse itsensä tuhoon, sillä sota synnyttää sotaa ja kuolemaa. Elämä jatkuu ja lempeät rauhan rakentajat tulevat perimään maan.