Ryynänen, Mallikunnan päivitys - Kuntien suunta määrityksessä

Kunnat ovat voimavara, eivät kustannuserä. Tarvitaan vahvempi ymmärrys koko yhteiskunnan, lainsäätäjän ja valtionhallinnon taholla siitä, että kuntien selviytymisessä on kyse hyvinvointiyhteiskunnan ja demokratian eloonjäämisestä. Viime vuosien ajanjaksoa voi aiheellisesti kutsua kunnallisen itsehallinnon vaaran vuosiksi, erityisesti valtion käynnistämien palvelu- ja rakenneuudistusten johdosta. Kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta tällöin kriittiseksi nousivat sääntelyn luomat rajoitteet ja puuttumiset kuntien toimintaan ja alueelliseen ulottuvuuteen. Kunnallinen itsehallinto alistettiin valtion hyvinvointipolitiikan näkökulmasta alueensa ja rajansa uusimaan joutuvaksi ”paikallishallinnoksi”. Korkean verovastuun kääntöpuolena piti olla se, että hyvinvointiyhteiskunta takaa kansalaisille välttämättömät peruspalvelut. Tämä sopimussuhde on nyt vaaranalainen. Julkisuudessa ja ennen muuta kansalaisten taholla syypääksi julkisen sektorin epäonnistumisesta on leimattu kunnat. Osoite on kuitenkin väärä. Olisiko paikallaan jo puhua kuntien ja kansalaisten pettämisestä? Kunnat on jätetty eturintamaan kansalaisten suuntaan vastaamaan supistuvista tai puutteellisista julkisista palveluista. Vastuun niistä pitäisi olla yhteinen valtion kanssa. Julkisten palvelujen määrän ja laadun suhteen valtio (lainsäätäjä) on ajanut itsensä umpikujaan. Kun lisärahoitusta ei ole saatavissa, on ainoa keino kuorman vähentäminen. Suomessa keskustelussa kunnista painottuu vain kuntien toinen rooli: palvelutehtävä. Tällöin unohdetaan kunnan toinen yhtä tärkeä merkitys: demokratiafunktio. Sote-uudistuksen käynnistämä hallinnonuudistus tuo tähänkin tarpeen uuteen näkökulmaan. Muutoksen jälkeisessä kunnassa painottuu aiempaa vähemmän kunnan rooli valtion politiikan toimeenpanijana. Nyt on tarpeen prosessi, jolla uudistetaan maan hallinnon rakennetta, samoin kuin valtion ja kunnan keskinäistä suhdetta. On purettava nykyistä keskittynyttä hallintoa, ja samalla on parannettava kansalaisten vaikutusvaltaa ja luottamusta demokraattiseen hallintotapaan. Historian onnistumisista nouseva kokemus luo kuntajärjestelmälle kyvyn uusienkin olojen ja tilanteiden haltuunottamiseen. Kuten historiassa, nytkin tarvitaan toisenlaisia toimintatapoja. Järjestelmää ei tarvitse purkaa ja rakentaa uudelleen, perusta ja perusrakenne ovat kunnossa. Tämä kirja pyrkii tarjoamaan kuntien toimijoille peruskäsityksen ajankohtaisesta kuntien tilasta: miten tähän on tultu, mitkä ovat ongelmat ja mitä on tarpeen tehdä.