Livius, Hannibalin sota. Pettureita rangaistakoon - Ab urbe condita XXVIII

Vuonna 207 eaa. roomalaiset olivat saaneet merkittävän voiton: Hannibalin veli Hasdrubal oli Metaurusjoen taistelussa lyöty ja surmattu. Samaan aikaan kun Roomassa vietetään voiton kunniaksi triumfia, pettynyt ja surun murtama Hannibal vetäytyy joukkoineen kauas Bruttiumiin. Hispaniassa Publius Cornelius Scipio voittaa Hannibalin nuorimman veljen Magonin ja Hasdrubal Giskon yhdistyneet joukot. Hasdrubal purjehtii Afrikkaan Magonin suunnatessa matkansa Pohjois-Italiaan tarkoituksenaan päästä auttamaan veljeään Hannibalia. Roomalainen sotilasmoraali joutuu yllättäen koetukselle, kun Scipion sairastuessa hänen sotilaansa jäävät toimettomina leiriin ilman johtajaa. He antavat käskyvallan kahdelle tavalliselle rivimiehelle, jotka uuden asemansa sokaisemina pitävät itseään ylipäällikön veroisina. Tällainen itsevaltainen toiminta johtaa ymmärrettävästi ankariin rangaistuksiin. Roomalainen oikeudenmukaisuus vaatii myös, että Hispanian luopioheimoja oli rangaistava pettureina. Heidän kaupunkinsa tuhotaan perustuksiaan myöten. Scipion ohjenuorana on roomalaiselta sotilaalta vaadittava rikkumaton velvollisuudentunto omaa maata, vanhempia, esivaltaa ja jumalia kohtaan. Hän on tunnettu armeliaisuudestaan, mutta roomalainen pietas on hänelle pyhä asia ja nousee kaiken edelle.